Vähiin käy

Vuosi vetelee viimeisiään, samoin meidän kuusi. Hurskas haaveeni pitää kuusi loppiaiseen saakka, ei näytäkään toteutuvan. Hän on nyt kyllä niin väsynyt ja masentunut, että eihän tuollaista voi katsella. Täytyy antaa armon käydä oikeudesta ja päästää kuusi vihreämmille niityille.

En tiedä missä vika. Kasteltu ollaan kyllä ja kuusi tuli sisälle autotallin kautta, eli pyrittiin vähentämään shokkia liian nopeasta lämpötilan noususta. Olisiko kuusi sitten liian paljon kasvatuskuusi, liian paljon leikelty ja lannoitettu. Tuntuu että metsästä haettu luonnonkuusi kestäisi pidempään. Joulupalloja putoilee neulasettomilta oksilta kuin kypsiä omenoita konsanaan. Ei sitä viitsisi enää kuunnella öisin.

Eilen lapset saivat luvan tuhota piparkakkutalon. Sitä on silmät kiiluen ja vesi kielellä odotettu aatosta lähtien. Vaikka kuusesta nyt joudutaankin jo luopumaan ja piparkakkutalo on syöty, niin mielessäni joulu jatkuu sinne loppiaiseen saakka. Eikä se joulu nyt edes ole yhdestä kuusesta kiinni.

Ajattelin tänään koluta laatikot läpi, jos löytyisi vielä muutama tina jostain. Voisi vielä viimeisen kerran harrastaa sitäkin lystiä. :)

Oikein iloista iltaa kaikille ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!